Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki painottaa, ettei kansainvälinen yhteisö voi jättää Afganistania oman onnensa nojaan. Siviiliyhteistyötä täytyy voida tehdä myös talibanien hallinnoimassa maassa. Helppoa se ei tule olemaan. Yhteistyön pelisäännöt ovat menossa kokonaan uusiksi.
Talibanin suhtautumisessa kehitysyhteistyöhankkeisiin on kuitenkin tapahtunut muutos. Esimerkiksi Ruohomäen tapaama Taliban-hallinnon sisäpiiriläinen Mullah Abdul Salaam Zaaefia oli vuonna 2017 toivottanut ulkomaalaiset siviilit tervetulleiksi tekemään yhteistyötä maan kehittämiseksi.
Olen asiantuntijatyössäni tarkastellut afganistanilaista kansalaisyhteiskuntaa rauhan rakentamisen näkökulmasta. Minulle se näyttäytyy kudelmana, johon eri aikakaudet ovat luoneet omat kerrostumansa. Menneet ajat ovat muuntuneet vuorovaikutuksessa uudempien kanssa. Selväksi on käynyt, että mosaiikkimaisuudessaan pohja on hauras ja haastava.
Kansalaisyhteiskunnan järjestäytymisen tavat vaihtelevat Afganistanissa erityisesti maaseudun ja kaupungin välillä. Kaupungeissa toimii nykyaikaisia kansalaisjärjestöjä. Siellä tapaa kansalais- ja naisaktivisteja, poliittisia ryhmiä ja kriittisiä toimittajia.
Maaseudulla puolestaan on paljon yhteisöperustaisia järjestöjä ja neuvostoja. Niiden toiminta liittyy esimerkiksi puhtaan veden saatavuuteen tai koulutukseen.
Myös uskonnolliset johtajat ja verkostot ovat aina olleet merkittäviä toimijoita afganistanilaisessa kansalaisyhteiskunnassa.
Läpi konfliktientäyteisten vuosikymmenten afganistanilainen kansalaisyhteiskunta on estänyt, ratkonut ja sovitellut paikallisia ristiriitoja ja yhteenottoja.
Lähitulevaisuus näyttää, millaiset afganistanilaisen kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset talibanien hallitsemassa yhteiskunnassa ovat. Myös se selviää pian, millaista yhteistyötä ulkomaiset järjestöt voivat afganistanilaisten kanssa tehdä.
Kun tarkastelen maan historiaa ja tuoreita arvioita tilanteesta, uskon afganistanilaisen kansalaisyhteiskunnan pysyvän elossa. Uskon myös, että sitä on mahdollista tukea maan ulkopuolelta käsin.
Läpi konfliktientäyteisten vuosikymmenten afganistanilainen kansalaisyhteiskunta on estänyt, ratkonut ja sovitellut paikallisia ristiriitoja ja yhteenottoja. Maan moderni kansalaisyhteiskunta juontaa juurensa kauempaa kuin tältä vuosituhannelta, jolloin ulkomaiset järjestöt alkoivat aktiivisesti toimia maassa.
Humanitaariset järjestöt näkivät 1980–1990-lukujen taitteessa Pakistanin pakolaisleireillä afganistanilaisten omat järjestöt väylänä vahvistaa afganistanilaisen yhteiskunnan omaehtoisuutta.
Mahdollisia reittejä etsiessä on tärkeää muistaa, että Suomessa toimii afganistanilaisten perustamia diasporajärjestöjä. Ne ovat afganistanilaisen yhteiskunnallisen ja kulttuurisen kontekstin parhaita asiantuntijoita.
Kirjoittaja on Fingon vaikuttamistyön asiantuntija, joka oli yhtenä kirjoittajana teoksessa Rauhaa rakentamassa? Kansalaisjärjestöt hauraissa maissa (Into Kustannus 2018).